Vetydiplomatiassa on Suomen ja Euroopan tulevaisuus
Vetyklusterin puheenjohtaja Simo Säynevirta vei Suomen ja Pohjois-Euroopan terveiset World Hydrogen Summitiin, joka järjestettiin Rotterdamissa toukokuun puolivälissä. Nyt hän kertoo, mitä tapahtumasta jäi käteen – ja mitä olennaisen tärkeää keskusteluissa unohdettiin.
Siirtymä kestävään eurooppalaiseen energiantuotantoon puhutti vetytalouden toimijoita paneelikeskustelussa eurooppalaisesta vetypolitiikasta. Yhtä mieltä oltiin siitä, että vetyekosysteemin kehittämiseksi teollisuudelle on luotava infrastruktuuri sekä turvattava vakaat olosuhteet ja niin sanottu Hydrogen Backbone eli eurooppalainen vedyn runkoverkko.
Vähemmälle huomiolle jäivät mantereen kilpailukyky, omavaraisuus ja turvallisuus. Niiden varmistamiseksi Eurooppa tarvitsee nyt vahvaa yhteistyötä. On tärkeää ymmärtää, että vedyssä on kyse Euroopan strategisesta autonomiasta ja turvallisuusarkkitehtuurista.
Energia ja teollisuus ovat vakauden ja hyvinvoinnin kulmakiviä
Reilut 70 vuotta sitten Euroopassa sanottiin: ”Ei ikinä enää sotaa.” Valtioiden välisiä jännitteitä purettiin luomalla hiili- ja teräsyhteisö. Myöhemmin resurssipaletti täydentyi ydinenergialla. Energia ja teollisuus ovat kulmakivet, joiden varaan rakentui vuosikymmeniksi Euroopan rauha, taloudellinen menestys ja hyvinvointi.
Nyt 2020-luvulla yhtenäistä Eurooppaa koetellaan monin tavoin. Teollinen vireys ja tuottavuus yskivät. Miten Keski-Euroopan talousveturit kuten Saksa saavat suunnan käännettyä? Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan haastaa unionin kasvattamaan energiaomavaraisuutta ja strategista autonomiaa. Miten lämmitämme jatkossa kotimme ja pidämme teollisuuden pyörät pyörimässä? Kaiken taustalla velloo pakottava tarve päästä eroon fossiilisista ja saada aikaan energiasiirtymä, jolla torjumme ilmastokriisiä sen pahentamisen sijaan.
Moni eurooppalainen päättäjä kysynee salaa itseltään: onko vapaa ja teollisesti vireä Eurooppa tulevaisuudessa mahdollinen? Suomella on mahdollisuus vastata kysymykseen myöntävästi – ja iso osa vastausta on vetytaloudessa.
Vety ei ole pelkkä molekyyli – se on Euroopan talouspolitiikan ydin
Vedyllä on kyky muuntaa ja säilöä puhtaasti tuotettua sähköenergiaa teollisuuden ja liikenteen käyttöön. Suomella taas on ainutlaatuiset mahdollisuudet tuottaa vetyä – eikä ainoastaan vetyä, vaan myös siitä johdettuja väli- ja lopputuotteita: polttoaineita lentokoneisiin ja laivoihin, vihreää terästä, lannoitteita ja jopa ruokaa.
Protektionismin riskit kuitenkin varjostavat Eurooppaa. Suomalainen Ren-Gasin projekti voitti juuri Euroopan Vetypankin ensimmäisen huutokaupan, jossa arvioitiin 132 huutokauppaan osallistuneen projektin kilpailukyky. Palkintona tuli 45 miljoonan euron tuki. Vähemmälle puheelle jäi se, että voittajien julkistamisen jälkeen isot maat päättivät myöntää itse vielä merkittävämpiä tukisummia oman maansa projekteille, jotka eivät olleet lähelläkään kärkeä. Näin ei synny alueidensa vahvuuksien varaan rakentuva, kilpailukykyinen Eurooppa.
Suomen on saatava koko muu Eurooppa ymmärtämään, että vety on energiaa isompi asia – vety on eurooppalaisen rauhan ja hyvinvoinnin projektin uusi ydin, ja se vaatii laajaa yhteistä näkemystä. Jokaisella alueella on omat vahvuutensa. Jos Suomen lyömätön kyky tuottaa ja jalostaa vedyllä teollisia tuotteita tunnistetaan Euroopassa, voidaan sillä ratkaista monia isoja ongelmia.
Samalla kykenemme saavuttamaan tavoitteemme olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.
Vetyä ei kuitenkaan tarvitse ajatella vain ilmaston näkökulmasta: vetytaloudella on potentiaalia tuottaa yli 30 miljardin euron lisäarvo Suomen talouteen ja luoda 100 000 työpaikkaa vuoteen 2035 mennessä.
Vetyä ei siksi kannata ajatella molekyylinä, vaan Suomen talouspolitiikan ytimenä. Kun valtionjohtomme tapaa eurooppalaisia kollegoitaan, on heidän syytä muistaa, mihin Euroopan yhdentymisprojekti alun perin perustui – hiileen ja teräkseen. Nyt hyvinvoinnin avain on vety.
On vetydiplomatian aika
Nykyhetken tragedia on, että vaikka Suomella on kaikki valttikortit nousta vedyn turvin eurooppalaiseksi suurvallaksi, ei meillä pienenä valtiona ole varaa tukea vetytalouden rakentamista määräänsä enempää.
Siksi nyt on vetydiplomatian aika. Sen ydinihanne ovat yhteisten sisämarkkinoiden Eurooppa, jossa alueet eivät vedä lyhytnäköisesti kotiin päin, vaan vapaan ja teollisesti vireän Euroopan tulevaisuutta rakennetaan yhdessä.
Suomalaisten äänestäjien kannattaakin EU-vaaleissa pohtia isoja kysymyksiä. Mihin viiteryhmään me suomalaiset maailmassa kuulumme? Mikä meille on tässä viiteryhmässä tärkeää? Mitkä ovat isoimmat asiat, joihin meidän on yhdessä pureuduttava?
Omasta mielestäni me suomalaiset olemme ensisijaisesti osa Eurooppaa. Meille tärkeitä arvoja ovat vapaus ja tasa-arvo. Siksi isoimpia yhdessä edistettäviä teemoja ovat teollinen vireys ja yhteistyö. Kaikkiin näihin kytkeytyy kiinteästi vety.
Simo Säynevirta on Suomen vetyklusterin puheenjohtaja ja johtaa Suomen ABB:n Green Electrification 2035 -veturihankkeen ekosysteemiyhteistyötä ja vastaa sen rakentamisesta
Suomen vetyklusteri on yli 100 yrityksen koalitio, jonka tehtävänä on turvata vapaan, teollisen ja toimeliaan Euroopan kilpailukyky osana kestävää energia- ja turvallisuusarkkitehtuuria. Klusterin yhteistyömme perustuu Suomen tavoitteisiin tuottaa yli 10 prosenttia maanosan puhtaasta vedystä sekä saavuttaa hiilineutraalius ja yli 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2035 mennessä.
